(Hypähtelee riemusta) Se on valmis, se on valmis, vihdoinkin se on vaaaalmiiiiis! Ei, en ole tiettävästi saanut auringonpistosta, vaikka parvekkeella istuinkin viimeistelemässä tilkkutyötäni :-) On vaan niin helpottunut olo, kun saa valmista aikaan ja ihan jopa kaksi päivää etuajassa (pyyhkii hyppimisen aiheuttamaa hikeä otsalta).
Do diin, nyt pääsen käsiksi hillittömäksi yltyneeseen mineily-intoon. Ja eilisestä lähtien olen miettinyt, että tekisinkö ensiksi valmiiksi keskeneräisen kirjoituspöydän, vai yhtä keskeneräisen kahvinkeittimen, vai samassa tilassa olevan keittiön kaapin, vai jatkaisinko peräti keskeneräistä
Lillin Lelupuodin alakertaa? Vai aloittaisinko jotain ihan uutta? Lilli odottelee syntymistään, sillä eihän Lelupuotia voi olla ilman Lilliä. Eikä ilman hyllyjä, joihin laittaa esille niitä leluja.
Vieno-mummo odottelee kovasti tytärtään Liljaa vierailulle, mutta kun ei sitä Liljaakaan ole vielä olemassa. Se on toisaalta ihan hyvä, sillä
Liljan Lukaali on samassa tilassa kuin noin neljä vuotta sitten (nolo). Vienolla on tiettävästi myös Lasse-niminen poika (Lilli, Lilja ja Lasse, eikö olekin nerokasta?), joka taas
on olemassa, mutta hän ei voi astua esiin ennen kuin on saanut vähän vaatetta ylleen ja näin ollen häneen ei voi nyt liittää yhtään linkkiä, sorry. Argh, ahdistus kurkistelee nurkan takaa, hui!
Ei kun siis nyt minä
en ahdistu yhtään mistään keskeneräisyyksistä, vaan teen juuri sitä, mikä milloinkin tuntuu mukavalta! Ja ihan ensimmäiseksi laitan tähän kuvan viime talvena tekemästäni tilkkupeitosta ja -tyynystä:
Tuon peiton kera syntyi haave tehdä tilkkutyönäyttely-aiheinen pienoishuone, mutta koska näyttelyä ei kannata yhden työn ympärille pystyttää, niin sillä ei ole kovin kiire. Onneksi.
Nyt tämä suuntaa kaivelemaan laatikoita ja katsoo, mikä idea pääsee ensimmäiseksi käsittelyyn.